Ke 26.9 ja To 27.9

Keskiviikkona olin jälleen Felixin kanssa töissä ja illan aikana oli kaksi check inniä. Kumpikin hoiti yhden, sillä ensimmäinen puhui vain sloveniaa niinkuin Felix. Illan aikana myös pari osti juotavaa ja minä hoidin nämä ja voi, että se pieni ilo mikä lämmittää sielua kun ihmiset maksaa heti tasarahalla eikä koita tarjota esim. 10 euron seteliä maksaessaan 1.50 e, sillä meillä ei ole vaihtorahaa antaa ja nyt ei ole tarvinnut kirjata juomia huoneiden hintoihin.

Torstaina olin vuorostaan Adnan kanssa. Vuoron alkuun tuli naisia sanomaan, että heillä oli vaatteita pyykättävänä ja yhden pyörä oli varastossa säilytyksessä. Adnan hoiti nämä. Myöhemmin tuli pari check inniä joista jälkimmäiseen liittyy ihan hauska seikka. Vanhempi naishenkilö kysyi, että voisimmeko auttaa laukkujen kanssa, jos ne pitää kantaa portaita ylös. Tähän Adnan vastasi, että huoneet ovat alemmassa kerroksessa eikä tarvi mennä rappusia. Minä kuitenkin ystävällisesti huikkasin meidän toki voivan auttaa laukkujen kanssa.

Tämä johti siihen, että vain minä auton laukkujen kanssa ja kun jouduin antamaan laukun takaisin naiselle, sillä näytin seurujeen toiselle pariskunnalle heidän huoneensa. Kyseinen nainen jäi paikoilleen odottamaan minua (edessä oli pieni kynnys ja kolmen askeleen portaat. Adnan venasi viiden metrin päässä oven luona, kun nainen sitten "kuiskasi" tarvitsevansa apua laukun kanssa ja auttanko minä vai pitäiskö Adnan auttaa. Minä otin laukun ja kannoin sen huoneeseen asti hymyssä suin.

Metrossa töissä mietimme pienellä porukalla mikä on feminiinen versio herrasmiehestä. Johtuen vitsistä, kuinka minä kutsuin miehiä herrasmiehiksi, todenmukaisesti että vitsillä (Ja voi että kuinka ylpeänä, sillä sitten leveiltiin muille äijille "Susanna sanoi mua herrasmieheksi") ja pitihän sitä minuakin vastapainoksi kutsua jollakin nimellä. Herrasnainen taisi olla se lopputulos johon päädyimme, vaikka tosin lämpenin enemmän "neiti" nimitykselle. Mutta herrasnaisia tässä ollaan, ainakin ajoittain näytetään sen piirteitä! ;)



Susanna

Ma 24.9 ja Ti 25.9

Maanantaina olin Adnan kanssa töissä ja mitään sen ihmeellisempaa ei illan aikana tapahtunut. Joku hauska vanhempi mies porukka tuli ostamaan juotavia ja heistä äänekkäin oli kohteliaisuudestaan huolimatta hieman outo. Lähtiessään halusi kätelläkin meitä, kun tulessaan oli kysellyt meidän kuulumiset. Uteli myös vartija kirjasta "Is that diary you are writting? You can mention me in it."

Tiistaina olin pitkästä aikaa Felixin kanssa ja jälleen Felix totesi heti alkuunsa, että minä teen check innin ja kertoi missä huone on (eli minulle se vaikein osuus, muistaa missä mikäkin huone on). Muuten ilta oli hiljainen ja kylmä.

Lämpötilat täällä on pitkälti samat kuin suomessa, aamulla kuuden aikoihin on vain 3 astetta, mutta onneksi kun kotiin selviää on koko pitkä päivä aikaa nukkua. Se huomattiin tosiaan tuon työvuoron jälkeen kun nukahdin seitsemän aikoihin ja heräsin puoli kuuden aikoihin :D Kuulemma oli ollut aurinkoa aamupäivällä mutta meikäläinen nukkui sen ohi tyytyväisesti vaikka kylmä iskikin heti kun heräsin.

Ei siinä aikaa jäänyt paljoa päivää jäljelle kuin käydä suihkussa, kokata itselle ja kämppikselle -> syödä ja vaihtaa kuulumiset ennenkuin olikin aika lähteä takaisin töihin.

Pitänee kohta laittaa herätys soimaan, että ehdin käydä täyttämässä ruokavarastot ja ostamassa sormikkaat, ettei näpit jäädy.


Susanna

Pe 21.9

Perjantaina oli Mikan kanssa jälleen ja ilta oli hieman erikoinen parissa vaiheessa nimittäin pari kertaa tapahtui niin, että asiakas tuli tekemään check outtia (Check out aika on perinteisesti klo 6.00-22.00, kuitenkin jos asiakas on maksanut ja asia on kirjattu meille tiedoksi myös check outit yön aikana ovat ok) Yhden herrasmiehen kohdalla kävi näin, hän ei ollut maksanut huonetta ja vartijoina me emme sitä voi häneltä laskuttaa, mutta mies kuitenkin päästettiin lähtemään, koska hänen luottokortin tiedot kuulemma löytyvät koneelta (varauksen yhteydessä olivat sinne päätyneet) ja suostui siihen, että se laskutaan hieman myöhemmin häneltä. Itseasiassa koko vuorossa ketään ei tullut check inniin, vaan kaikki enemmin lähtivät.



Susanna

To 20.9 Piip piiip piiip

Torstaina olin taas saman nuoren miehen kanssa, jonka nimen sniikisti lunttasin vartija kirjasta (kirja johon vartijat kirjaavat kaikki illan tapahtumat ja huomiot, vähän niinkuin tapahtuma raportti) ja Adnan on hänen nimensä eli aika lähellä kun joksi Adrianiksi hänen muistelin olevan.

Illalla oli taas muutamat check innit ja vähän erikoisempaa tapahtumaa myös. Yhden huoneen kortit eivät toimineet, mutta onneksi huone on suoraan respan tiskiä vastapäätä, joten ei ollut niin suuri "vaiva" sanoa, että tulkaa huomenna kuuden jälkeen kysymään uudestaan niistä korteista ja tänään jos lähdette jonnekkin niin me avataan kyllä ovi kun läpi yö täällä ollaan.

Asia oli ihan fine, mutta vanha amerikan pariskunta vähän tulistui kun sanoimme ettemme voi leimata parkkikortin lappua, koska olemma vain vartijoita (He olivat luvanneet antaa sen sinä yönä poliisille tai he joutuisivat maksaa 50 dollaria asiasta) ja myöskin siitä ettei ilmastointi ilmeisesti toiminut kunnolla. "I think we should then pay less for the room" Mummo totesi, mutta jälleen kerran totesimme että palatkaa aamulla kun vastaanottovirkailija on töissä. Me emme voi tehdä asialle mitään tai luvata mitään hyvitystä huoneen hinnasta.

Sitten myöhemmin illalla paloilmoitin rupesi hälyttämään ja Adnan meni tarkistamaan huoneen minkä ilmoitin näytti olevan hälytyksen syy. Syyksi paljastui neljä saksalaista opiskelija nuorta, jotka tupakoivat huoneessa.

Tosin tästäkin saatiin soppa syntymään kun myöhemmin illalla näimme opiskelijoiden opettajan ja ilmoitimme asiasta. Nainen oli aluksi huolissaan asiasta, että mitä nytten tapahtuu jälki seurauksena.

Pienen tapahtuma kuulustelun jälkeen hän tulistui siitä kuinka väitimme hänen opiskelijoiden polttaneen huoneessa, vaikka Adnan ei ollut nähnyt heitä fyysisesti polttamassa vaan haistanut tupakan.

Nainen myös kiven kovaa väitti kaikkien opiskelijoiden jotka poltavat olleen ulkona hänen kanssaan sinä kellon aikana kuin hälytyksen paloilmoittimesta saimme ja että kyseisessä huoneessa olisi ollut vain yksi poika, jonka selkä on niin kipeä että hän pystyy vain makaamaan sängyssä.

Muuten hyvä tarina, mutta ainakin minä uskon Adnan olevan sen verran laskutaitoinen, että erottaa onko huoneessa ollut yksi henkilö vai neljä sekä itse tupakoijana tunnistavan tupakan savun.

Mutta koska en itse huonetta mennyt katsomaan vaan jäin päivystämään paloilmoittimen luokse siltä varalta, että se laukeaisi uudestaan, en puuttunut keskusteluun vaan seurasin vierestä.

Pääni sisällä tosin kiittelin onnea siitä, että saksalaiset opiskelijat + opettajat lähtisivät aamulla pois hotellista eikä heistä tarvitsisi välittää enää huomisen vuorossa.

Omaksi kauhukseni tosin huomasin hotellin varauslistalta, että ensi kuussa hotelliin on tulossa iso liuta opiskelijoita suomesta. Sormet ristissä toivon etteivät he juhli suomen ryyppymaineen mukaisesti aiheuttaen häiriöitä (ainakaan minun työajalla haha).



Susanna

Ti 18.9 ja Ke 19.9 Puoliväliä viedään

Aikalailla puolessa väliä reissua ollaan, äiti on sanonut jo laskeneensa päiviä minun paluuseeni ja on sitä itsellekkin iskenyt tähän astisesti pahin koti-ikävä.Vielä tosin en öitä (tai tässä tapauksessa päiviä hah) valvo ikävää itkien, mutta haikea olo on tehnyt pesäänsä mielen syövereihin jo vähän aikaa.

Tiistaina olin Mikan kanssa jälleen. Ilta oli pitkä ja aika rauhallinen, alku illasta tosin opiskelijat kerääntyivät pihalle ja aiheuttivat melua. Pian kuitenkin heidän opettajat tulivat myös hiljentämään heitä ja porukka hajaantui huoneisiinsa. Alkuun en ehkä tykännyt check inneistä, mutta nyt kun niitä ei ole kahteen päivään ollut niin vähän on ikävä niitäkin.

Keskiviikkona olin taas viime viikon nuoren miehen kanssa ja kun niistä check inneistä oli puhetta, niin niitä oli kaksi tuossa vuorossa. Muuten ilta sujui niinkin rauhallisesti, että työpari opiskeli johonkin erityiseen vartija kokeeseen illan mittaan. Respa setä tuli hyvin ajoissa vuoroonsa ja päästi meidät nukkumaan jo peräti klo 5.20.


Susanna

Viikonloppu ja Ma 17.9

Viikonlopusta sen verran, että sunnuntaina käytiin reissaamassa kämppiksen kanssa Koperissa eli rannikolla. Tuli uitua meressä ekaa kertaa vuoden 2016 kesän jälkeen! Tosin ranta oli kivinen eikä hiekkaa, mutta tulipa sellainenkin versio rannasta kokeiltua (Hiekka ranta on mua varten oli se kuinka polttavaa tahansa, koska kivillä oli ikävä kävellä)

Sanotaan että aika kultaa muistot ja aurinko polttaa ihoni (Eka viikko Mariborissa, Drava joella) eli tuli taas sitä "tän päivän puna, huomisen bruna". Pakko oli rapartoida tosin espanjalaisille, että tällä kertaa en edes nukkunut auringossa... "You are a legend" tuli naurava vastaus, kun en muuttunutkaan viime palamisesta auringon kestäväksi.

Maanantaina olin ekaa kertaa koko yön eli 22-06 enkä 22-04, sillä kysyin itse Milanilta josko voisin tehdä täyttä vuoroa. Tulipahan tehtyä upgrade 30 tunnista maximi 40 tuntiin (Sopparissa kirjattu, että saan tehdä töitä max 40h viikossa). Hupsista :D Tosin kivempi se on tehdä 8h kuin 6h, koti suomessa kumminkin odottaa 9.5h vuorot joten saa vähän rytmiä takaisin sinne.

Maanantaina myös ekaa kertaa minun läsnäollessa asiakas tuli valittamaan melusta, joka oli herättänyt hänet. Kävimme Mikan kanssa sitten sanomassa n.10 hengen opiskelija porukalle asiasta,vaihtoehdot mennä huoneesiin nukkumaan tai kadulle (puistoon) jos haluaa meluta. Yhdellä kierroksella kävi hauska tuuri kun kahteen eri huoneeseen kävin koputtamassa oveen samasta asiasta, television voluumin olevan liian kovalla kun se kantautuu käytävälle asti.

Yhdessä vaiheessa opiskelija porukka tuli pyytämään yhdelle tytöistä kylmäpussia, sillä häntä oli pistänyt hyttynen ja purema kohta oli selkeästi turvonnut melkein tennispallon kokeiselta alueelta.

Muuten ilta oli rauhallinen ja suoraan sanottuna joskus kahden kolmen välissä kun juhlivat opiskelijat vihdoinkin menivät nukkumaan ei kukaan aiheuttanut melu häiriöitä.


Susanna

To 13.9 ja Pe 14.9

Torstaina oli sama nuori mies kuin keskiviikkona ja samaa rumbaa check innin kanssa, sillä silloin oli tulossa viiteen huoneeseen asukkaat ja kaikki tulivat sopivasti melkein samaan rysyyn. Eli ajoittain oli kiirettä ja nyt omalta osalta check in sujuu hyvin vaikka tosin huoneiden sijainteja en tiedäkkään, mutta muuten menee itsenäisesti! Myös minulle tuttu saksalainen porukka tuli tuttuun tapaansa illalla takaisin huoneisiinsa, jolloin nainen totesi nauraen, että "You are always here" kun toivotin heille hyvää yötä.

Perjantaina olinkin Silvon kanssa ja ukkosen saattelema heti vuoron alkuun joku nainen tuli kyselemään huonetta miehelle, mutta hotelli on buukattu täyteen.

Sitten tuli vuorostaan isoin check in, yli kymmenen espanjalaisen ryhmä. Se oli vähän pientä huli viliä koko sessio, mutta siitäkin päästiin ylitse.

Silvo mittaili illan aikana melun desibelejä ja kirjasi niitä toki ylös. Kadulta kantautuvat naisen kiljahdukset eivät olleet kauniita, mutta vastauksena siihenkin toimi perjantai ilta baareissa lähistöllä sekä reality-tv show jota filmataan jossain lähellä.



Susanna