To 30.8 Good Suzie

Torstaina sain iloikseni huomata, että työskentelisin taas Felixin kanssa. Heti alkujaansa tosin Felix näytti jollekkin huoltomiehelle(?) hotellin tiloja ja jätti minut yksin respaan, sillä hotelliin olisi tulossa kirjautumaan sisään yksi asiakas. Sain toki ohjeet mitä täytyy tehdä (kopioida henkilötodistukset ja antaa huoneen avaimet) simppelin kuuluista, mutta kyllä oli kuumotuksia. Onnekseni asiakas ei tullut ennen kuin vasta Felixin paluun jälkeen eli pääsin hoitamaan tilanteen yhdessä Felixin kanssa. Katsoimme vielä ulkona, että asiakkaat pääsi oikeasta ovesta sisään etsimään huonettaan, jonka jälkeen Felix totesi "Good Suzie" vaikken paljoa tehnytkään kuin aloittanut tilanteen, josta Felix otti tilanteen haltuun.

Myöhemmin illalla pari asiakasta halusi ostaa juotavaa, joten muutaman kerran tuli selitettyä, että meille ei makseta niitä nyt, vaan tarvitsemme huoneen numeron, sillä kirjaamme ostoksen ylös (ja maksu peritään viimeistään check out:n yhteydessä)

Tulipa myös yksi tilanne mistä lienee kiittää kesätöitä metrojärjestyksen valvojana, taskustani löytyy aina pakkaus nenäliinoja ja käsidesiä. Nenäliinaahaan siinä kaivattiin tai kysyttiin, että onko jotain paperia humalaiselle kaverille ja kaivaessani nessupaketin vastaus oli "perfect". Nessupaketilla kesällä mm. pelastin kerran esimieheni, joka läikytti kahvia päälleensä. Aina löytyy joku, joka kaipaa paperia syystä tai toisesta!

Tänään perjantaina olenkin vielä hotellilla Mikan kanssa, mutta lauantaina Felixin kanssa otamme suuntaa toiseen kaupunkiin!



Susanna

Ke 29.8 Hymytyttö

Työllä on yhtä monta tekotapaa kuin sillä on tekijöitä. Nyt viimeisen kolmen päivän aikana olen nähnyt kolmenlaisia vartiointikierroksia, kaikki omanlaisiaan. Keskiviikkona tosiaan työskentelin Silvon kanssa, jolla ainakin tähän asti englanti sujui parhaiten.

Silvo myös näytti minulle Mr. Milanin ja Mr. Arhin kuvat, sillä heitä en ole vielä päässyt tapaamaan. Ensi viikon töistä Silvo uskalsi epäillä, että tulisin varmaan työskentelemään jossain konsertissa, mutta Mr. Milan ja Mr. Arh, he loppu peleissä päättävät missä työtuntini vietän! :)

Mutta palatakseni vartiointikierroksiin;

Maanantaina Mikan kanssa käytiin varmaan jokaisesta ovesta sisällä tsiigaamassa kaiken olevan hyvin = ovet lukossa, valot kiinni, ikkunat kiinni yms (varastot, keittiö, pesutupa) ja tietenkin hotellihuoneiden käytävillä varmistamassa kaikkien olevan hiljaa sekä varmistamassa vaahtosammuttimien olevan paikoillaan. Kierroksia teimme kaksi, sillä Mika kertoi tekevänsä kierrokset n. tunnin välein ja töissä olin 2h.

Tiistaina Felixin kanssa kävimme yhdellä kierroksella, kävimme tsekkaamassa vain hotellihuoneiden käytävät ja vaahtosammuttimien olemassa olon.

Keskiviikkona Silvon kanssa kävimme muutaman kerran pyörähtämässä "for the cameras", mutta kierrokset jäi hyvin pintapuolisiksi, sillä avasimme yleisen oven, kuuntelimme kuuluuko ääniä ja lähdimme pois.




"Soldier/ James Bond" Susanna, jolla ainakin Silvon mukaan olisi myös tulevaisuus lentoemäntänä tai "autotyttönä"...

Ma 27.8 ja Ti 28.8

Nonniiin ei vielä tänäänkään keskiviikkona toimi koneen oma netti, mutta nyt toimii puhelimen netinjakamisella, joten päivitystä luvassa:

Maanantain ensimmäinen työvuoro hotelli Emonecin aulassa ei ollut sen kummoisempi, hämmentynyt olo kyllä tuli siitä kuinka kuulemma parini Mikan mukaan "I talked on the phone with my boss, he said you are here 2 hours and then go home sleep. It's okay." Kyseistä lausetta kuulin parina eri versioina koko kaksi tuntia mitä paikalla olin. Mika ei ollut mitään englannin kielen taituri, mutta yksittäisiä sanoa osasi kyllä (tiedä sitten paljon hän ymmärsi minua) eli kommunikointi oli ihan ok. Tuntuin ihan hölmöltä lähteä peräti 6h aikaisemmin töistä ja toki siltä ettei olisi tervetullut.

Tiistaina sitten kerroin asiasta Vitalle, joka uskoi Mr. Arh:n vain halunneen minun nähdä hieman työympäristöä ja tutustua siihen. Vita sitten antoi mentorini Mr. Milanin numeron, jolta kysyin menenkö töihin myös tänään samaan paikkaan, samaan aikaan jne. Vastauksena tuli, että perjantaihin asti olen töissä hotelli Emonecissa klo 22-04 eli 2h lyhyempään kun yövuoron kuuluisi oikeasti kestää (kuudelta oikea respa tulee töihin)

Noh sitten itse tiistain työvuoroon, parini Felix ei paljoa englantia puhu tai ymmärrä ja sitä nauroimme jo vuoron aloituksessa, että minun paranee oppia sloveenia vielä vähän enemmän kun nykyinen sanastoni (johon kuuluu mm. kyllä, ei, oikea, vasen, 0-10, piste, hei, kiitos) mutta eipä kielimuuri ollut sellainen ettei siitä yli oltaisi päästä ruumiinkielellä sekä rakkaalla google kääntäjällä. Vuoro oli rento ja kävimme taas yhdellä vartiointi kierroksella ja tällä kertaa pääsimme huomauttamaan yhtä huoneen asukasta musiikin kuuntelusta, muuten kaikki oli ok. Aulassa sitten pääsin nauttimaan slovenialaisesta komediasta (joka ainakin Felixin naurusta päätellen oli hauska) ja kyllähän sitä itsekkin osaan jutuista pääsi mukaan vain katsomalla vaikkei kieltä ymmärtänytkään.

Puhuimme Felixin kanssa hänen töistään (hän näytti videoita töistä sekä kuvia mm. kun hän on slovenian presidentin henkivartijana.) Kokemusta hänellä henkivartija duuneista onkin 20 vuotta ja hän itseasiassa kuulemma opettaa itsekkin turvallisuutta (tai vartijoita). Felix myös sanoi, että aikoo soittaa Mr. Milanille ja tehdä järjestelyt että tekesin töitä hänen kanssaan perjantain tai no en töistä tiedä kun google kääntäjä tarjosi "it would be good if you joined me in wilderness on friday" Joten se jääköön nähtäväksi mitä perjantai tuo tulleessaan pika pika pika (sloveniiksi piste piste piste)




Suzie (Yksi lempinimi lisää iloiseen joukkoon Sussy, mi chica roja, mi chica, mi finlandés)

Kolme pientä porsasta nimeltä pe, la ja su

Perjantaina alkoi sade, sade joka kesti kolme päivää aina sunnuntaihin asti. Toki aina välillä tuli pieniä taukoja, turhia toivon kipinöitä paremmasta säästä, mutta onneksi taivas aina huusi hähäää ähäkutti (tätä myös ukkoseksi kutsutaan jossain päin maailmaa). Sateen seurauksena kuumat, hiostavat lämpätilat puolittuivat dramaattisesti.

Tämän sain huomata sunnuntai aamuna kun venasin bussi numero neljäätoista ei niin lämpimät 45 minuuttia sateessa. Hauskemmaksi tämän teki se, että venasin bussia alunperin väärää paikassa tai no kysyin bussipysäkiltä olevilta ihmisiltä, että hei anteeksi tuleeko tämä bussi tänne (ja näytin puhelimen google mapsiä) ja he ohjasivat minut väärään paikkaan. Kuitenkin venailtuani kymmenisen minuuttia palasin asemalle jonka google maps minulle oli näyttänyt ja siellä oli uusi nainen jolta kysyin neuvoa. Nainen sitten katsoi opasteita bussitaulusta ja selvisi, että hänenkään bussi ei pysähdykkään tässä vaan korvaavalla pysäkillä jonne yhdessä sitten kävelimme.

Ah tämän jälkeen alkoi se loputon bussien kiroaminen kun venasi numeroa 14. Näin varmaan kaikki bussit numero välillä 1-25 paitsi 14. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen jos seuraava bussi ole 14 meikäläinen lähtee suunnistamaan yli tunnin matkaa kotiin siinä sateessa. Kotiin kummminkin pääsin kylmittyneenä ja ai että kun uni maistui kuivassa, lämpimässä sängyssä.

Ai niin mitä minä edes tein Ljubljanan keskustassa venatessa bussia kotiin? Noh ikävä Mariboria oli sen verran kova, että pitihän sinne päästä ja onnekseni portugalilaiset olivat vielä Mariborissa (he lähtevät takaisin kotiin kuitenkin viikon päästä maanantaina) Tulipa siis testattua suosittu tapa liikkua täällä, autokyydin ostaminen yksityishenkilöltä (sivustolta Prevoz) paikasta A paikkaan B. Hyvin toimi ja kumpaankiin  suuntaan autot oli suuntaan autot olivat kyytiläisiä täynnä

Perjantai oli se päivä kun tein ison sitoutumisen vakaan harkinnan jälkeen, kirjauduin sisään netlfliixiin ja aloitin kuukauden ilmaisen kokeilun. Ei siitä netflixistä paljoa iloa esim. lauantaina ollut kun koneella ei netti toiminut. Noh perjantaina katsoin leffan ja tänään varmaan myös.

Mutta sitten se huimin uutinen, whatsapp viesti Vitalta, joka saapui puolivälissä kirjoittaessani tätä. Huomenna kello 22 minua odotetaan yövuoroon töihin Hotelli Emoneciin.



Susanna

To 23.8

Zdravo,

Pomoni, Mr. Arh paini tänään henkilökohtaisten ongelmien kanssa eikä tapaaminen onnistunut tänäänkään, mutta huomenna (sormet ristissä) pitäisi tavata Mr. Arh ja tuleva mentorini.

Nukuin siis pitkäääään, kävin kävelemässä kaupungilla ja eläintarhassa, Nytpä on nähty mm. norsu ja kiraffeja mitä ei suomesta löydy :) Päivä ei siiis tapahtumiltaan ollut mitenkään rikas, mutta mukavan rauhallinen. Seinänaapurini on ihan okei ja muihin kerroksen asukkaisiin en sen kummemmin ole edes törmännyt.

Kauhea ikävä espanjan kaunottarien auringosta seuraa ja Mariboria kaupunkina sekä sen ihmisiä (tai no vakio paikkaimme tarjoilijoita sekä toisen mestan ovimiehiä. Hah espanjalaisista se oli niin outoa, että tervehdin kaupungilla poliisia ja tykkäsin jutella ovimiesten kanssa, mutta se selittyy sillä, että minulla nyt sattuu aina olemaan mielenkiintoa turvallisuusalan ihmisiä kohtaan. Suomessa poliisit televisiosarjaa seuranneena minulla on erittäinen positiivinen kuva heistä, vaikka kuulemma täällä sloveniassa poliisit ovat hyvin korruptoituneita ja Vita kertoikin muutaman henkilökohtaisen esimerkin miksi slovenialaiset ihmiset eivät oikeastaan pidä poliiseista tai vartijoista.



Susanna

Ti 21.8 ja Ke 22.8

Tiistaina minulla oli aamulla vielä viimeistä kertaa sloveenin opettelua ja tämän jälkeen lähdin kohti IVD-toimistoa, jossa minulla siis oli tarkoitus olla työturvallisuutta käsittelevä pienimuotoinen kurssi. Noh toimistolle päästyäni ihmettelin kun missään ei näkynyt ketään (Olin kysynyt Vitalta maanantaina, että tietäähän IVD:n väki tulostani "Yeah of course") eipä paljoa siltä vaikuttanut, ensimmäisen kerroksen mieheltä kysyin onko työturvallisuusluento ylhäällä "Yeah, you go up." Menin seuravaan kerrokseen ja siellä kysyin missä se tunti järjestetään. Vastauksena tuli yllättynyt "There is no exam today, only in thursdays." kuitenkin nainen neuvoi minut menemään vielä kerrosta ylemmäs kysymään toiselta naiselta. Tämä nainen ei tiennyt myöskään tulostani,  mutta halusi puhua hetken Vitan kanssa puhelimessa ja tämän jälkeen soitti pomolleen. Odottelin pomon tuloa puolisen tuntia, koska hänen tapaamisensa oli venähtänyt. Pomo oli onneksi mukava ja rento kun hän piti minulle yksityisen opetus session, joka muistutti paikoitellen normaalia jutustelua.

Illalle oli paljon yhteisiä suunnitelmia viimeisen yhteisön illan kunniaksi, mutta ilta päättyi kun kenenkin osalta kyynneliin. Oli haikeaa kun espanjalaiset olivat lähdössä takaisin koteihinsa Madridiin ja minä puolestani muuttaisin Ljubljanaan. No ehkä vielä haikeampaa olisi ollut jäädä yksin Mariboriin ilman rakkaita tyttöjäni! (olivathan espanjan pojatkin ihan kivoja)

Keskiviikkona oli aikainen lähtö siinä aamu seitsemän aikoihin, espanjalaiset lähtivät vähän ennen kuin minä ja Vita suuntasimme autolla kohti pääkaupunkia. Taloani ei löydetty helposti, koska Ljubljanassa sattui olemaan kaksi paikkaa samalla osoitteella ja menimme aluksi väärälle talolle. Google maps ei muutenkaan osannut auttaa kunnolla, sillä alueella on paljon pikkuteitä mitkä eivät kartassa näy. Löysimme kuitenkin perille, heitimme kamani huoneeseeni ja suuntasimme poliisiasemalle. Poliisiaseman jälkeen kävimme hakemassa minulle bussikortin ja syömässä/juomassa keskustassa.

Koko päivän odotimme, että tuleva pomoni soittaisi Vitalle, mutta näin ei käynyt. Vitan mukaan hän on hyvin kiireinen mies, mutta huomenna tapaisin hänet tai edes mentorini. Huomista odotellessa siis.

Susanna

Ma 20.8

Tänään oli toinen kolmen tunnin pätkä kielten treenausta. Käymme siis opettajani Dijanan kanssa läpi perus sloveniaa ja samalla toki englantia. Tämän jälkeen minulla oli tunnin tauko ennenkuin Vita tuli hakemaan minua ZNI:n toimistolle. Kävimme läpi Ljubljanaan muuton aikataulua ja harjoittelimme itsensä esittämistä edustavasti mm. eri tyyppisiä CV:tä tarkastelemalla.

Kun asiat oli selvillä hieman yli kaksi, suuntasin bussilla takaisin kotiin. Sovimme Sandrin kanssa vielä tämän illan ruokasuunnitelmista samalla kuin eksoottisesti laitoimme jugurttia aurinkon polttomiin kohtiin.

Huomenna olisi vielä viimeiset kielen opiskelut ennenkuin suuntaan IVD Mariboriin työturvallisuuskurssille.

Susanna

La 18.8 ja Su 19.8

Lauantai meni lähes tulkoon koko päivä Ljubljanassa, jonne matkasimme aamulla ja illalla tulimme takaisin Mariboriin. Vita piti meille city tourin ja kiipesimme muun muuassa vuoren päällä olevalle linnalle. Ljubljana näytti hienolta (ja hyvin hyvin isolta) kaupungilta, mutta enköhän kotiudu sinnekkin ihan yhtä hyvin kuin tänne.

Jumala teki töitä kuusi päivää ja seitsemäntenä päivänä lepäsi, joten sunnuntai oli pyhitetty vapaaksi "pakollisista" tapaamisista. Sen kunniaksi suuntasimme espanjalaisten ja yhden portugalilaisen kanssa uimaan Drava joelle. Lois tiesi joen varrelta kohdan missä saisimme olla lähes tulkoon yksin. Menin toki uimaan heti ja kun sain tarpeekseni uimisesta, otin aurinkoa ja päädyin nukahtamaan aurinkoon. Tästä seurauksena kun tulimme kotiin olin nimetty "my beautiful red lady", koska tulihan sitä palamisen rajoja ihan mukavasti. Illalla kävimme vielä koko porukalla syömässä illallisen tutusta Patrickin pubissa.

Susanna

To 16.8 ja Pe 17.8

Eilen oli tapaaminen ZNI:n toimistolla. Kävimme läpi mm. esittelyn Sloveniasta ja city tourin täällä Mariborissa. Autoin yhtä kämppistäni tekemään englannin kielitestin netissä, joka oli itseasiassa aika vaikea, mutta kyllä siitä selvittiin kunnialla. Myöhemmin illalla kävimme ulkona espanjalaisten kanssa ja tapasimme portugalin opiskelijat.

Tänään minulla oli ensimmäinen slovenian kielen tunti ja se olikin hauskaa (Olin kuulemma parempi kuin ruotsalaiset ja aina on mukavaa olla parempi kuin länsinaapuri). Opettaja oli mukava ja tulimme hyvin juttuun. Parin tunnin opiskelun jälkeen kävimme vielä pienen kävelyn kaupungin ympäri. Kävin syömässä jälkiruuat italialaisen tytön kanssa ja oli varmaan paras suklaaleivos mitä olen koskaan syönyt. Tämän jälkeen ohjelmassani oli opastettu museokierros Mariborin historiasta maailman sotien aikaan. 

Kävin vielä vähän shoppailemassa huomista varten bikinit, sillä Ljubljana reissun jälkeen olisi tarkoitus mennä porukalla uimaan Drava-jokeen. Tuli ostettua heräteostoksiakin, jotka toivottavasti mahtuvat sitten laukkuihini, kun muutan Ljubljanaan keskiviikkona.

Susanna

Ke 15.8 Matkustus tunteja takana tovi

Herätys soi 03.40 ja isäni noukki minut autonsa kyytiin 04.30 jättäen minut lentokentälle noin viideltä ja jatkoi siitä itse töihin. Äitini ja siskoni saattelema astelin terminaaliin sisään jättämään laukkua ruumaan, sillä itse check innin olin jo hoitanut puhelimella päivää aikaisemmin.Pääsin ykkösluokan tiskille jättämään laukun ja tiesinkin molempien lentojeni istuinpaikkojen olevan ikkunapaikat eli kaikki oli mallillaan.

Lennot olivat ajallaan ja Graziin jatkolennon odottaminen Munchenin kentällä oli tuskallisen pitkä 6h, mutta siitäkin selvittiin torkkumatta vaikka yöunet olivat köyhät alle 3h. Tosin itse lennosta Itävaltaan minulla ei ole muistikuvia, koska simahdin jo ennen kuin kone pääsi edes ilmaan.

Pian oltiinkin jo ylitetty Itävallan ja Slovenian raja, oltiin askeleen lähempänä Mariboria. Matka taittui paikallisen slovenialaisen naisen kanssa rupatellessa. Hänelle me suomalaiset ollaankin tuttuja eli kun selvisi minun kansalaisuuteni, iski hän kiinni minuun ku sika limppuun.

Tällä hetkellä jaan Mariborin asunnon espanjalaisten kanssa, jotka itseasiassa lähtevät takaisin kotimaahansa samana päivänä, kun minä muutan Ljubljanaan. Tutustuin itse aikaisemmin kaupunkiin käydessäni metsästämässä mäkkäriä, sillä paikallisen pyhäpäivän takia kaupat olivat kiinni.

Tuuria oli pelissä, kun tulin takaisin asunnolle yksi espanjalaisista pojista sattui samaan aikaan tulemaan takaisin, koitin siinä avata ovea meille kunnes totesimme etten osaaa avata lukkoa tai sitten avain on väärä, koska espanjalaisen, Davidin avaimella se aukesi ensi yrittämällä.Vertaillessamme avaimia totesimme minulle annetun avaimen olevan väärä. Sillon tosin kello oli jo sen verran paljon, että asiasta ilmoittaminen jää huomiselle.

Myöhemmin illalla kävin vielä espanjalaisten kanssa hakemaan iltasyötävää leipomo/kebab ravintolasta.

Susanna

Ke 8.8 Viikon lähtölaskenta

Hohhoij,

Se olisi tasan viikon päästä, ensi keskiviikkona aamun tuimaan lähtö kohti Sloveniaa. Lennon aikaisuus (klo 6.00) ei kyllä tule tuntumaan missään, on sitä kesällä töihin herätty aamuvuoroon pirteästi jo kello 02.20. Pakkailuja en ole vielä edes aloittanut, mutta pikkuhiljaa hyvissä ajoin täytyy nekin katsoa kuntoon ja ostaa viimeiset tarvikkeet matkaa varten.

Haikein fiiliksin jää kyllä työpaikka, työkaverit ja pienet kesäromanssit tänne Suomeen, mutta töihin olisi tarkoitus palailla heti kun olen kotiutunut takaisin Suomeen loppu syksystä/alku talvesta! Olihan sitä pakko kirjoittaa uusi työsopimus, sillä työkaverit olivat järkyttyneitä minun "vastahan sä aloitit ja nyt jo häivyt" 2kk visiitistä. (Tulihan sitä kaksi henkilökohtaista jäähyväiskirjettäkin jätettyä jälkeeni.)

Sinänsä ironista, että kun menin kesätöihin tulin sinne suoraan reissun päältä (tai no tulin Suomeen 30.5 yöllä ja töihin aamuvuoroon 1.6 --> olihan siinä teknisesti yksi palautumispäivä) ja sitten myöskin lähden töistä reissun päälle! No on tässä vähän saanut viime viikot viettää rennosti kotona ja satunnaisesti käyden töissä piipahtamassa.

Tänäänkin kävin vielä pyörähtämässä työterveysasemalla työhöntulotarkastuksessa, joka vaaditaan kaikilta vakituisilta työntekijöiltä. Sieltä ei ilmennyt mitään kummallista ja jos huumetesti menee läpi niin ei ole töiden tekoon mitään esteitä.

Työkavereiden mielestä Slovenia on kohdemaana erittäin random valinta, mutta kaikki kenen kanssa se on tullut puheeksi ovat kyllä olleet kiinnostuneita asiasta -> miksi lähden, kauan olen siellä, mitä teen siellä, saanko palkkaa, missä asun jne.) Ja toki kaikki ovat toivottaneet hyvää reissua.

Omaa kielipäätä on jo testailtu säännöllisesti metroasemilla niin työajalla kuin siviilissäkin, kun turistiryhmiä tai muuten vaan englannin kielen taitoisten kanssa on pitänyt rupatella. Hauskasti ne aina onnistuu minut valitsemaan kysymystensä "uhriksi" vaikka siviilivaatteissa olisinkin.

Hartain toivomus kielen osalta Sloveniaa varten on vain, että kaikki ymmärtäisi ja puhuisi englantia edes jollakin tasolla. Töissä on myös tullut näitä vastaan kenen kanssa ei vain löydy yhteistä kieltä ja ne on aina toki ihan hassuja tapauksia, mutta myös turhauttavia. Toki reissun jälkeen olisi tavoitteena osata maan kieltä edes perus tervehdyksien verran.

Fraasi "Govorite angleško?" saanee riittää aluksi.

Susanna