Ke 26.9 ja To 27.9

Keskiviikkona olin jälleen Felixin kanssa töissä ja illan aikana oli kaksi check inniä. Kumpikin hoiti yhden, sillä ensimmäinen puhui vain sloveniaa niinkuin Felix. Illan aikana myös pari osti juotavaa ja minä hoidin nämä ja voi, että se pieni ilo mikä lämmittää sielua kun ihmiset maksaa heti tasarahalla eikä koita tarjota esim. 10 euron seteliä maksaessaan 1.50 e, sillä meillä ei ole vaihtorahaa antaa ja nyt ei ole tarvinnut kirjata juomia huoneiden hintoihin.

Torstaina olin vuorostaan Adnan kanssa. Vuoron alkuun tuli naisia sanomaan, että heillä oli vaatteita pyykättävänä ja yhden pyörä oli varastossa säilytyksessä. Adnan hoiti nämä. Myöhemmin tuli pari check inniä joista jälkimmäiseen liittyy ihan hauska seikka. Vanhempi naishenkilö kysyi, että voisimmeko auttaa laukkujen kanssa, jos ne pitää kantaa portaita ylös. Tähän Adnan vastasi, että huoneet ovat alemmassa kerroksessa eikä tarvi mennä rappusia. Minä kuitenkin ystävällisesti huikkasin meidän toki voivan auttaa laukkujen kanssa.

Tämä johti siihen, että vain minä auton laukkujen kanssa ja kun jouduin antamaan laukun takaisin naiselle, sillä näytin seurujeen toiselle pariskunnalle heidän huoneensa. Kyseinen nainen jäi paikoilleen odottamaan minua (edessä oli pieni kynnys ja kolmen askeleen portaat. Adnan venasi viiden metrin päässä oven luona, kun nainen sitten "kuiskasi" tarvitsevansa apua laukun kanssa ja auttanko minä vai pitäiskö Adnan auttaa. Minä otin laukun ja kannoin sen huoneeseen asti hymyssä suin.

Metrossa töissä mietimme pienellä porukalla mikä on feminiinen versio herrasmiehestä. Johtuen vitsistä, kuinka minä kutsuin miehiä herrasmiehiksi, todenmukaisesti että vitsillä (Ja voi että kuinka ylpeänä, sillä sitten leveiltiin muille äijille "Susanna sanoi mua herrasmieheksi") ja pitihän sitä minuakin vastapainoksi kutsua jollakin nimellä. Herrasnainen taisi olla se lopputulos johon päädyimme, vaikka tosin lämpenin enemmän "neiti" nimitykselle. Mutta herrasnaisia tässä ollaan, ainakin ajoittain näytetään sen piirteitä! ;)



Susanna

Ma 24.9 ja Ti 25.9

Maanantaina olin Adnan kanssa töissä ja mitään sen ihmeellisempaa ei illan aikana tapahtunut. Joku hauska vanhempi mies porukka tuli ostamaan juotavia ja heistä äänekkäin oli kohteliaisuudestaan huolimatta hieman outo. Lähtiessään halusi kätelläkin meitä, kun tulessaan oli kysellyt meidän kuulumiset. Uteli myös vartija kirjasta "Is that diary you are writting? You can mention me in it."

Tiistaina olin pitkästä aikaa Felixin kanssa ja jälleen Felix totesi heti alkuunsa, että minä teen check innin ja kertoi missä huone on (eli minulle se vaikein osuus, muistaa missä mikäkin huone on). Muuten ilta oli hiljainen ja kylmä.

Lämpötilat täällä on pitkälti samat kuin suomessa, aamulla kuuden aikoihin on vain 3 astetta, mutta onneksi kun kotiin selviää on koko pitkä päivä aikaa nukkua. Se huomattiin tosiaan tuon työvuoron jälkeen kun nukahdin seitsemän aikoihin ja heräsin puoli kuuden aikoihin :D Kuulemma oli ollut aurinkoa aamupäivällä mutta meikäläinen nukkui sen ohi tyytyväisesti vaikka kylmä iskikin heti kun heräsin.

Ei siinä aikaa jäänyt paljoa päivää jäljelle kuin käydä suihkussa, kokata itselle ja kämppikselle -> syödä ja vaihtaa kuulumiset ennenkuin olikin aika lähteä takaisin töihin.

Pitänee kohta laittaa herätys soimaan, että ehdin käydä täyttämässä ruokavarastot ja ostamassa sormikkaat, ettei näpit jäädy.


Susanna

Pe 21.9

Perjantaina oli Mikan kanssa jälleen ja ilta oli hieman erikoinen parissa vaiheessa nimittäin pari kertaa tapahtui niin, että asiakas tuli tekemään check outtia (Check out aika on perinteisesti klo 6.00-22.00, kuitenkin jos asiakas on maksanut ja asia on kirjattu meille tiedoksi myös check outit yön aikana ovat ok) Yhden herrasmiehen kohdalla kävi näin, hän ei ollut maksanut huonetta ja vartijoina me emme sitä voi häneltä laskuttaa, mutta mies kuitenkin päästettiin lähtemään, koska hänen luottokortin tiedot kuulemma löytyvät koneelta (varauksen yhteydessä olivat sinne päätyneet) ja suostui siihen, että se laskutaan hieman myöhemmin häneltä. Itseasiassa koko vuorossa ketään ei tullut check inniin, vaan kaikki enemmin lähtivät.



Susanna

To 20.9 Piip piiip piiip

Torstaina olin taas saman nuoren miehen kanssa, jonka nimen sniikisti lunttasin vartija kirjasta (kirja johon vartijat kirjaavat kaikki illan tapahtumat ja huomiot, vähän niinkuin tapahtuma raportti) ja Adnan on hänen nimensä eli aika lähellä kun joksi Adrianiksi hänen muistelin olevan.

Illalla oli taas muutamat check innit ja vähän erikoisempaa tapahtumaa myös. Yhden huoneen kortit eivät toimineet, mutta onneksi huone on suoraan respan tiskiä vastapäätä, joten ei ollut niin suuri "vaiva" sanoa, että tulkaa huomenna kuuden jälkeen kysymään uudestaan niistä korteista ja tänään jos lähdette jonnekkin niin me avataan kyllä ovi kun läpi yö täällä ollaan.

Asia oli ihan fine, mutta vanha amerikan pariskunta vähän tulistui kun sanoimme ettemme voi leimata parkkikortin lappua, koska olemma vain vartijoita (He olivat luvanneet antaa sen sinä yönä poliisille tai he joutuisivat maksaa 50 dollaria asiasta) ja myöskin siitä ettei ilmastointi ilmeisesti toiminut kunnolla. "I think we should then pay less for the room" Mummo totesi, mutta jälleen kerran totesimme että palatkaa aamulla kun vastaanottovirkailija on töissä. Me emme voi tehdä asialle mitään tai luvata mitään hyvitystä huoneen hinnasta.

Sitten myöhemmin illalla paloilmoitin rupesi hälyttämään ja Adnan meni tarkistamaan huoneen minkä ilmoitin näytti olevan hälytyksen syy. Syyksi paljastui neljä saksalaista opiskelija nuorta, jotka tupakoivat huoneessa.

Tosin tästäkin saatiin soppa syntymään kun myöhemmin illalla näimme opiskelijoiden opettajan ja ilmoitimme asiasta. Nainen oli aluksi huolissaan asiasta, että mitä nytten tapahtuu jälki seurauksena.

Pienen tapahtuma kuulustelun jälkeen hän tulistui siitä kuinka väitimme hänen opiskelijoiden polttaneen huoneessa, vaikka Adnan ei ollut nähnyt heitä fyysisesti polttamassa vaan haistanut tupakan.

Nainen myös kiven kovaa väitti kaikkien opiskelijoiden jotka poltavat olleen ulkona hänen kanssaan sinä kellon aikana kuin hälytyksen paloilmoittimesta saimme ja että kyseisessä huoneessa olisi ollut vain yksi poika, jonka selkä on niin kipeä että hän pystyy vain makaamaan sängyssä.

Muuten hyvä tarina, mutta ainakin minä uskon Adnan olevan sen verran laskutaitoinen, että erottaa onko huoneessa ollut yksi henkilö vai neljä sekä itse tupakoijana tunnistavan tupakan savun.

Mutta koska en itse huonetta mennyt katsomaan vaan jäin päivystämään paloilmoittimen luokse siltä varalta, että se laukeaisi uudestaan, en puuttunut keskusteluun vaan seurasin vierestä.

Pääni sisällä tosin kiittelin onnea siitä, että saksalaiset opiskelijat + opettajat lähtisivät aamulla pois hotellista eikä heistä tarvitsisi välittää enää huomisen vuorossa.

Omaksi kauhukseni tosin huomasin hotellin varauslistalta, että ensi kuussa hotelliin on tulossa iso liuta opiskelijoita suomesta. Sormet ristissä toivon etteivät he juhli suomen ryyppymaineen mukaisesti aiheuttaen häiriöitä (ainakaan minun työajalla haha).



Susanna

Ti 18.9 ja Ke 19.9 Puoliväliä viedään

Aikalailla puolessa väliä reissua ollaan, äiti on sanonut jo laskeneensa päiviä minun paluuseeni ja on sitä itsellekkin iskenyt tähän astisesti pahin koti-ikävä.Vielä tosin en öitä (tai tässä tapauksessa päiviä hah) valvo ikävää itkien, mutta haikea olo on tehnyt pesäänsä mielen syövereihin jo vähän aikaa.

Tiistaina olin Mikan kanssa jälleen. Ilta oli pitkä ja aika rauhallinen, alku illasta tosin opiskelijat kerääntyivät pihalle ja aiheuttivat melua. Pian kuitenkin heidän opettajat tulivat myös hiljentämään heitä ja porukka hajaantui huoneisiinsa. Alkuun en ehkä tykännyt check inneistä, mutta nyt kun niitä ei ole kahteen päivään ollut niin vähän on ikävä niitäkin.

Keskiviikkona olin taas viime viikon nuoren miehen kanssa ja kun niistä check inneistä oli puhetta, niin niitä oli kaksi tuossa vuorossa. Muuten ilta sujui niinkin rauhallisesti, että työpari opiskeli johonkin erityiseen vartija kokeeseen illan mittaan. Respa setä tuli hyvin ajoissa vuoroonsa ja päästi meidät nukkumaan jo peräti klo 5.20.


Susanna

Viikonloppu ja Ma 17.9

Viikonlopusta sen verran, että sunnuntaina käytiin reissaamassa kämppiksen kanssa Koperissa eli rannikolla. Tuli uitua meressä ekaa kertaa vuoden 2016 kesän jälkeen! Tosin ranta oli kivinen eikä hiekkaa, mutta tulipa sellainenkin versio rannasta kokeiltua (Hiekka ranta on mua varten oli se kuinka polttavaa tahansa, koska kivillä oli ikävä kävellä)

Sanotaan että aika kultaa muistot ja aurinko polttaa ihoni (Eka viikko Mariborissa, Drava joella) eli tuli taas sitä "tän päivän puna, huomisen bruna". Pakko oli rapartoida tosin espanjalaisille, että tällä kertaa en edes nukkunut auringossa... "You are a legend" tuli naurava vastaus, kun en muuttunutkaan viime palamisesta auringon kestäväksi.

Maanantaina olin ekaa kertaa koko yön eli 22-06 enkä 22-04, sillä kysyin itse Milanilta josko voisin tehdä täyttä vuoroa. Tulipahan tehtyä upgrade 30 tunnista maximi 40 tuntiin (Sopparissa kirjattu, että saan tehdä töitä max 40h viikossa). Hupsista :D Tosin kivempi se on tehdä 8h kuin 6h, koti suomessa kumminkin odottaa 9.5h vuorot joten saa vähän rytmiä takaisin sinne.

Maanantaina myös ekaa kertaa minun läsnäollessa asiakas tuli valittamaan melusta, joka oli herättänyt hänet. Kävimme Mikan kanssa sitten sanomassa n.10 hengen opiskelija porukalle asiasta,vaihtoehdot mennä huoneesiin nukkumaan tai kadulle (puistoon) jos haluaa meluta. Yhdellä kierroksella kävi hauska tuuri kun kahteen eri huoneeseen kävin koputtamassa oveen samasta asiasta, television voluumin olevan liian kovalla kun se kantautuu käytävälle asti.

Yhdessä vaiheessa opiskelija porukka tuli pyytämään yhdelle tytöistä kylmäpussia, sillä häntä oli pistänyt hyttynen ja purema kohta oli selkeästi turvonnut melkein tennispallon kokeiselta alueelta.

Muuten ilta oli rauhallinen ja suoraan sanottuna joskus kahden kolmen välissä kun juhlivat opiskelijat vihdoinkin menivät nukkumaan ei kukaan aiheuttanut melu häiriöitä.


Susanna

To 13.9 ja Pe 14.9

Torstaina oli sama nuori mies kuin keskiviikkona ja samaa rumbaa check innin kanssa, sillä silloin oli tulossa viiteen huoneeseen asukkaat ja kaikki tulivat sopivasti melkein samaan rysyyn. Eli ajoittain oli kiirettä ja nyt omalta osalta check in sujuu hyvin vaikka tosin huoneiden sijainteja en tiedäkkään, mutta muuten menee itsenäisesti! Myös minulle tuttu saksalainen porukka tuli tuttuun tapaansa illalla takaisin huoneisiinsa, jolloin nainen totesi nauraen, että "You are always here" kun toivotin heille hyvää yötä.

Perjantaina olinkin Silvon kanssa ja ukkosen saattelema heti vuoron alkuun joku nainen tuli kyselemään huonetta miehelle, mutta hotelli on buukattu täyteen.

Sitten tuli vuorostaan isoin check in, yli kymmenen espanjalaisen ryhmä. Se oli vähän pientä huli viliä koko sessio, mutta siitäkin päästiin ylitse.

Silvo mittaili illan aikana melun desibelejä ja kirjasi niitä toki ylös. Kadulta kantautuvat naisen kiljahdukset eivät olleet kauniita, mutta vastauksena siihenkin toimi perjantai ilta baareissa lähistöllä sekä reality-tv show jota filmataan jossain lähellä.



Susanna

Ti 11.9 ja Ke 12.9

Tiistaina olin Felixin kanssa ja heti alkuunsa Felix antoi minulle tehtäväksi, että kun henkilö saapuu tekemään check innin, minä suoritan sen. Ja sitten kun sen aika tuli, Felix vaan katsoi vierestä minun suorittaen check innin. Se taisi olla illan koho kohta.

Keskiviikkona olin uuden tyypin kanssa, jonka nimeä en kyllä muista saati tiedä miten se kirjoitettaisiin. Hän kumminkin puhui englantia hyvin. Yksi check in tuli ja joku vanhusten porukka tahtoi jääkaapista lääkkeitä miehen vaimolle. Pikku lauantai sujui rauhallisesti hotellin osalta.



Susanna

Ma 10.9

Viikonloppu meni niinkin rauhallisesti nukkuen, että kämppäkaverikin kysyi onko minulla kaikki hyvin, tarvitsenko jotain apteekista. Jos en nukkunut, olin puhelimessa suomalaisten kavereiden kanssa tai söin jotain eli aika yksitoikkoista, mutta rentouttavaa.

Maanantain työvuoro Mikan kanssa oli myös rauhallinen, yksi nuorten miesten ryhmä tuli kysymään baari suosituksia lähistöltä ja yksi väsynyt nälkäinen matkustaja, (kenen matkalaukut eivät tulleet perille) kyseli myöhään auki olevan ruokapaikan perään (kello oli lähes kaksitoista). Siinä sitten hänen kanssa jutustellessa selvisi meidän olevan läheisempiä kuin olisi uskonut, ruotsalainen nainen oli kyseessä. 

Perjantaina ja nyt maanantaina tuli myös ihan hyvä vinkki Mikalle. Hänellä kun on tapana kysyä henkilöllisyystodistusta sanalla "Document", jota mm. amerikan mantereen vierailijat ja ruotsalainen eivät ymmärtäneet, jolloin minä olen huikannut väliin "ID" ja se on mennyt perille. Mika myöhemmin tämän ruotsalaisen kanssa käydyn check innin jälkeen kysyi onko ID sama kuin identity card/document. Joten ehkä tulevaisuudessa hän osaa kysyä "ID" jos asiakas ei ymmärrä "document".


Susanna

To 6.9 ja Pe 7.9

Torstaina työskentelin jälleen Felixin kanssa ja hotelli oli aika rauhallinen koko yön. Tunnistin vielä, että saksalaiset opiskelijat olivat vielä paikan päällä, mutta heidenkin juhliminen oli laantunut ensimmäiseen iltaan verrattuna. Kerran illan aikana taisin kirjata ylös yhden juoman ostamisen, mutta muuten mitään mainitsemisen arvoista ei tapahtunut.

Perjantaina olin tuttuun tapaan Mikan kanssa ja no melua ei juurikaan ollut, eikä oikeastaan näkynyt kuin pari hassua perjantain juhlijaa. Mielenkiinnon pisteinä tosin toimi ihmisten "check in". Perjantaina tosiaan oli tarkoitus kolmeen huoneeseen tulla asukit ja kyllähän kaikki he tuli.

Tosin he aina sattumoisin tulivat kuin Mika ei ollut respassa vaan puhumassa esim kaverilleen puhelimessa tai hakemassa kahvia. Teoriassa tiedän miten check in tehdään, mutta mieluummin haluan jonkun toisen tekemään sen (osa syynä että en vieläkään ymmärrä miten se tulostinkone toimii kun skannataan henkkarit)

Kahteen huoneeseen majottui amerikan mantereen asukkaat ja heitä minä lähinnä asiakaspalvelin, sillä he eivät oikein ymmärtäneet Mikan englantia. Taisin kyllä silti mennä heille täysin slovenian kansalaisesta, kun lähtiessään etsimään huonetta he kysivät miten sloveeniksi sanotaan kiitos. No sen verran sloveenia osaan, lausuminen tosin kyllä viiltää nätisti ohi oikean nuotin.

Pääsinpä myös yksin hoitamaan paria nuoren miehen "ongelmaa", ensimmäinen kysymys oli missä aamupala on ja myöhemmin yöllä tuli se nolompi kämmi. Avain unohtunut huoneeseen, joten kävin noutamassa Mikalta yleisavaimen ja päästämässä miehen ja naisen huoneeseensa hakemaan avaimet.

Ja asia minkä osaan jo tehdä eli juoman ostamisen kirjaaminen alas, se tuli myös kerran tehtyä kunhan ensin päästiin yhteis ymmärrykseen siitä, millaista vettä mies haluaa. Hänen seurueen englantia puhua sanoi että "sparkling water", mutta kuin jäimme vettä haluavan miehen kanssa kahden, eihän oikein meinannut käsittää kumpaa vettä hän ottaa. Simppeleillä sanoilla kuin osoitin "still water" ja "sparkling water", niin kyllä sitten siihen hiilihapotettuun veteen päädyttiin.

Ke 5.9 Voihan markkinat

Olimme Felixin kanssa "odprta kuhna - taste slovenia" markkinoilla töissä n. 12h (9:15-21:20). Odprta kuhna eli avoin keittiö pidettiin Nova Goricassa, lähellä Italian rajaa. Ruoka oli hyvää (varsinkin makkarat) ja kävijöitä riitti koko päiväksi. Päiväkin olin aurinkoinen ja suorastaan helteinen ihan lopputunneille asti eli t-paita keli (ja sekin tuntui olevan liikaa pitkien huosujen kanssa)

Itse tekemistä ei paljoa ollut muutakun katsella ihmisiä; kerran joku kysyi missä on vessa ja toinen kysyi mikä tämä juttu on (kertoi olevansa myös turisti). Hyvä siinä oli englanniksi pienesti selittää vaan, että slovenialaisen ruuan markkinat kun en itsekkään tiennyt sen enempää ja Felix ei ymmärtänyt edes koko kysymystä, koska kielenä oli englanti.

Felixillä tosin riitti enemmän tekemistä, koska hän pystyi seurustelemaan ruokakojujen pitäjien ja tapahtuman järjestäjien kanssa. (Oma sloveenin korvani on vieläkin vain kykeneväinen tunnistamaan kun puhutaan suomesta eli minusta, muu on vieläkin täyttä hepreaa.) Pienet kuittailut sain yhdeltä tapahtuman järjestäjältä pienestä hauislihaksesta ja yksi ruokakojun pitäjä yllätti rakkailla sanoilla "suomi perkele" (näillä saate sanoilla sain myös viimeisen tervehdyksen - bye suomi perkele)

Päivä tuntui alkujaansa pitkältä, sillä 4.5h yöunet pohjustuksena eivät olleet parhaat mahdolliset lähtökohdat, mutta jos jotkut saavuttavat sisäisen rauhan niin minä saavutin sen väsymyksen pisteen, jossa enää väsyttänyt vaan olinkin pirteä viimeiset työtunnit ja auto matkan kotiin. Unikaan ei meinannut heti tulla, mutta kun siihen päästiin niin seuraavana aamuna oli kiva katsoa aktiivisuuskellosta unen määrän olleen 13h 4min.

Työpäivän pituus 12h ei siis hetkauttanut minua "miten sellaisen voisi jaksaa?", koska tiedän kykeneväni siihen (niitäkin työvuoroja metrossa on ollut) ja itseasiassa lähtökohtaiset tietoni olivat että työskentelisimme peräti 13h, mutta näinhän ei loppupeleissä tapahtunut.



Susanna

Ma 3.9 ja Ti 4.9

Olin hotellilla töissä jälleen Mikan kanssa, tällä kertaa hotellilla oli vieraana saksalaisia opiskelijoita ja heidän 5 professoria. Opiskelijat jonkun verran työllistivät meitä melullaan, mutta ilta silti aika leppoisa... varsinkin sen jälkeen kun humaltuneet opiskelijat päättivät vihdoin mennä nukkumaan huoneisiinsa.

Tiistaina Felix tuli hakemaa  minua hieman ennen 16.30 ja lähdimme ajelemaan kohti jääkiekkohallia. Matkalla poimimme mukaan Mr. Arhin ja suuntasimme lopulliseen päämäärään Slovenian isoimmalle jääkiekkohallille Jeseniceen lähelle Itävallan rajaa.

Pääsin myös lippujen katsomisen jälkeen itse seuraamaan peliä, helppo oli valita kumpaa joukkuetta kannattaa kun peli oli ekassa erässä jo 3-0 slovenialle. Itävallan pelaajat olivat pukeutuneet keltaiseen ja tummansinineen eli niinkuin ruotsalaiset. Lisää syitä kannattaa punamustia (sloveniaa) oli se että Mr. Arh kertoi siellä pelaavan yksi suomalainen ja niinhän se oli että pelaaja numero 10 kotimaan poika oli sukunimensä perusteella. Kolmannessa erässä myös hän heilautti verkkoa ja peli taisi loppuakkin 7-3. Slovenialle. Eipä tarvinnut hävetä kun kehuskelin Mr. Arhille, että suomi voittaa aina.

Paikalla oli myös kaksi palomiestä, joista toinen jutteli Felixin ja Mr. Arhin kanssa kummallakin erätauolla. "Finska praksa" tai ainakin sinne päin kun kajahtaa ilmoillee, tunnistan että minustahan sitä puhutaan. Palomies siis varmaan ihmetteli olemassa oloani ja myöhemmin uskoisin hänen puheensa viitanneen asustukseeni (hän viittoi käsilleen minua päästä varpaisiin) mutta kun puoli nauraen kysyin että "Okay haha are we talking about me?" Palomies totesi heti että ei ja Mr. Arh naurahti kyllä. Mysteeriksi jäi mitä minusta puhuttiin, mutta ainakin seuraavallakin erätauolla kyseinen palomies hymyili minulle tervehdykseksi.


Susanna

Su 2.9

Nukuin eilisen jäljiltä aina kello kolmen paremmalle puolelle, sillä lettukestit oli siirretty lauantailta sunnuntaille kello kolmelta alkaviksi töitteni takia.

Marsha, vieresen huoneen kämppis ja yläkerran asukki erikoisella H:lla alkavalla bosnialaisella nimellään, joten kutsutään häntä nyt suomalaisella versiolla Hildaksi. He paistovat letut ja sitten menimme kolmestaan syömään niitä terassille.

Syömisen jälkeen Marsha meni jatkamaan töitään huoneeseensa ja jäin Hildan kanssa vielä ulos. Siellä sitten juttelimme peräti keskiyöhön paikkeille, kunnes saimme loisto idean kokata hieman yösyötävää.

Tai no ei siinä paljoa kokkaustaitoja tarvittu kuin makkara piti kuoria ja pilkkoa. Söimme siis sämpylöitä smetanalla, makkaran kera ja jollain slaavilaisella maksamakkaran makuisella (ja hajuisella) töhnällä, joka tosin oli sellaisessa niinkuin kissanruoka tölkissä eikä makkarankuoressa. Hieman eksoottista, mutta hyvää.

Nukkumaan päädyttiin siinä kolmen ja neljä välissä. Kai sitä virallisesti voisi sanoa, että ensimmäinen kaveri ljubljanassa hankittu.


Susanna

Pe 31.8 ja La 1.9

Perjantaina työskelin taas hotelilla Mikan kanssa, teimme säännöllisesti kierrokset ja pääsin kerran avaamaan oven yhdelle hotellin asukkaalle, sillä hän oli unohtanut avaimen huoneen sisälle lähtiessään viettämään iltaa kavereidensa kanssa. Ilta oli muuten rento vaikka olikin perjantai ja itseasiassa hotelilla oli enemmän väkeä torstai yönä kuin perjantaina.

Muutaman kerran taas tuli kirottua, sitä faktaa etten puhu sloveenia kuin jäin päivystämään aulaan ( se nainen joka oli unohtanut avaimen huoneeseen sanoi palaavansa noin tunnin kuluttua, joten siinä vaiheessa odottelin häntä) ja Mika lähti kierrokselle, sillä hyvällä tuurilla sisään asteli pariskunta kuka ei puhunut englantia, mutta onneksi Mika tuli pian ja selvitti tilanteen. Niinkuin arvelin he olisivat halunneet huoneen (tätä koitin myös viittoen kysyä osoittaen yhtä huonetta kysyen hotel room, mutta nainen vain pyöritteli silmiään ja jatkoi slovenian puhumista) mutta hotelli on tupaten täynnä tällä hetkellä.

Lauantaina Felix tuli hakemaan minua n. klo 17.00 ja autossa itseasiassa oli myös pomoni Mr. Arh, jonka näin ollen tapasin ensimmäistä kertaa. Ajelimme pitkään autossa, lähemmäs 2h aina Slovenian rannikolle asti. Saavuttuamme paikalle tajusin vasta, että ahaa tulisin työskentelemään jonkunlaisessa konsertissa ja alkuunsa häntä kärpäsenä seurasin Felixiä ja Mr. Arhia kun he tervehtivät tuttujaan.

Sattui myös hauska pieni kommellus, sillä Felix sanoi yhdelle naiselle minun puhuvan italiaa, joten nainen sitten puhui minulle italiaa. Minä siinä tuijotin häntä kiusallisesti ja kaikki kolme (nainen, Mr. Arh ja Felix) tuijottivat minua kunnes totesin "I have no idea what you are saying" tällöin nainen sanoo Felixin sanoneen minun puhuvan italiaa, johon totean lyhyesti "swedish"

Sitten siinä klo 19.40 pintaan aloimme päästää ihmisiä kunnolla sisään konserttiin. Felix ja minä siis olimme portilla katsomassa lippuja. Se oli sinänsä ihan hauskaa ja suurimmaksi osaksi selvisin huonolla sloveenillani (Dober dan, zdravo ja hvala) ja jos joku halusi puhua enemmän sloveenia, Felix otti ohjat käsiinsä.

Konsertin alkamisen jälkeen tehtäväni oli päivystää yhtä ovea, jos joku tulee ulos eikä sulje ovea, minun tehtävä on sulkea se ovi. Ei siis kovin kummoinen homma. Felix ja Mr. Arh olivat jossain eli tein hommaa itsenäisesti. Sitten tuli 20 minuutin tauko, jolloin Felix tuli vähän viihdyttämään minua. Näytelmä jatkui ja pian alkoi sataa, jolloin siirryin hieman sateensuojaan, mutta pian Felix ja Mr. Arh tulivat takaisin luokseni ja viittoivat minut seuraamaan heitä viereiseen kahvilaan. Joimme kaikki jotain, minä vettä, Mr. Arh appelsiinimehua ja Felix teetä.

Pian sen jälkeen lähdimme ajamaan toiseen paikkaan (80km takaisin Ljubljanaa kohti), jonka Mr. Arh sanoi olevan "it´s more different, you will see. You just watch." Ja no erillainen meininki siellä toki oli ja sen sain huomata jo heti alkuunsa kun katsoin Felixin ja Mr. Arhin laittavan varustevyöt päälleen. Suomalaisen vartijan voimankäyttövälineistä poiketen heillä oli kannossa myös kyynnelkaasua. Tuli siinä vähän urpo olo kun töissä on itse tottunut kantamaan teleskooppipatukkaa ja kaasusumutinta, mutta nyt ei ollut itsellä mitään.

Tämänkin paikka oli jonkunlainen konsertti, mutta tunnelma oli täysin erilainen. Koko mesta oli siis käytännössä telttarykelmä, jossa soitti livebändi ja myytiin paljon alkoholia. Paljon nuoria ihmisiä, kummankin sukupuolen edustajia ja ainakin kaksi eri vartija firmaa töissä. Suurimmilta tapahtumilta vältyttiin ja vaikka tuntui, että tärykalvot saattavat räjähtää ei sykkeen tarvinnut nosta.

Jälleen törmättiin sellaiseen ilmiöön, kuin naista on helpompi lähestyä. Seisoessani lavan puolella aidan "paremmalla" puolella, muutaman kerran ihmiset koittivat puhua minulle, jolloin kuuntelin ensin asian tyhjäkatse kasvoilla kunnes taputin Felixin olkapäätä nyökäten ihmisiä kohtia, tiedäthän sillä "you speak" ilmeellä. Ja sama rumba toistui pari kertaa, osalle olihan se pakko myöntää (tai pikemminkin huutaa takaisin kovan melun takia) että "ENGLISH" tämän sanominen yleensä karkotti ihmiset nopeasti, mutta ei toki kaikkia. Yksi humalainen mies koitti tarjota kieleksi myös ranskaa sanomalla "bonjour", kohteliaasti kyllä tämä iskuyritys loppui "I think your friend wants you there" saate sanoillani.

Olihan myös yksi mies, joka ihmetteli "asemaani": olin vartijoiden seurassa sekä niin vartijaksi pukeutuneena kuin suinkaan saatoin ilman vartija tunnuksia.

"Jotain sloveenia" - Englantia
"Jos et puhu sloveenia, vaan pelkkää englantia, mistä olet kotoisin?" - Suomesta
"Oletko heidän (vartijoiden) kanssa?" Kyllä
"Olet siis töissä täällä" - Vähän niinku joo
"Mutta miten?" - Työharjoittelu
"Minkä ikäinen olet?" - Arvaa
"18?" - Kyllä
"Eli siis sinä 18-vuotiaana voisit heittää minut pian 30 vuotiaan miehen ulos täältä?" - No kyllä tai sitten käsken häntä tekemään sen *osoittaa Felixiä*
"Enhän minä ole tehnyt mitään." - Niin, mutta jos aiheutat ongelmia
"Ja sitten sitä heität minut ulos ja potkaiset?" - Minä en potki ihmisiä
"Olet hyvä ihminen" - Kiitos

Paras komentti mieheltä kyllä oli se, koska seisoin Felixin vieressä, hän kysyi olenko Felixin tytär. Siinä kohtaa kyllä nauratti aika makeasti ja mies toisti kysymyksensä sloveeniksi, mutta Felix ei kylläkään nauranut kysymykselle.

Takaisin kotimatkalle lähdimme siinä klo 03.20, kun teltta oltiin saatu tyhjennettyä ihmisistä. Pysähdyimme ljubljanassa vielä syömään "burek" nimistä ruokaa jostain kojusta, sillä olin aikaisemmin maininnut Felixille olevani hieman nälkäinen ja hän sanoi, että kun duuni loppuu menemme syömään.

Virallisesti takaisin kotona kello oli hieman yli 05.00, mutta se ei paljoa painanut, koska olin nukkunut suurimman osan automatkoista mennen tullen ja Sunnuntai olisi vapaapäivä.

Lauantain konserteista jäi hyvä kuva ja tapahtuma rikkaampia paikkojahan ne oli kuin hotellin yö. Kummatkin miehet olivat tosin vuorotellen huolissaan onko minulla kylmä tai olenko väsynyt, vähän oli kumpaakin mutta väsymystä korjattiin autossa nukkumisella ja kylmää laittamalla lisää vaatekerrosta.

Ei Slovenian yön alkava kylmyys, sade ja salamointi tätä nuorta pohjoisen naista kukista. "Suomessa on ollut kylmempi" on aina loistava vastaus.


Susanna