Aikalailla puolessa väliä reissua ollaan, äiti on sanonut jo laskeneensa päiviä minun paluuseeni ja on sitä itsellekkin iskenyt tähän astisesti pahin koti-ikävä.Vielä tosin en öitä (tai tässä tapauksessa päiviä hah) valvo ikävää itkien, mutta haikea olo on tehnyt pesäänsä mielen syövereihin jo vähän aikaa.
Tiistaina olin Mikan kanssa jälleen. Ilta oli pitkä ja aika rauhallinen, alku illasta tosin opiskelijat kerääntyivät pihalle ja aiheuttivat melua. Pian kuitenkin heidän opettajat tulivat myös hiljentämään heitä ja porukka hajaantui huoneisiinsa. Alkuun en ehkä tykännyt check inneistä, mutta nyt kun niitä ei ole kahteen päivään ollut niin vähän on ikävä niitäkin.
Keskiviikkona olin taas viime viikon nuoren miehen kanssa ja kun niistä check inneistä oli puhetta, niin niitä oli kaksi tuossa vuorossa. Muuten ilta sujui niinkin rauhallisesti, että työpari opiskeli johonkin erityiseen vartija kokeeseen illan mittaan. Respa setä tuli hyvin ajoissa vuoroonsa ja päästi meidät nukkumaan jo peräti klo 5.20.
Susanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti